Markkinoinnilla voidaan tarkoittaa niin monenlaista asiaa.  Uskon että harrastuksemme piirissä sillä viitataan moneen suuntaan.  Mitä tavoittelemme markkinoinnilla?

• Lisää harrastajia jäseniksi?
• Positiivista julkikuvaa ja arvostusta?
• Samanhenkisten yhteistyökumppaneiden löytämistä?
• Harrastuksen toimintaedellytysten turvaamista?

Aikanaan sain erinomaisen tuen eräälle toiselle aatteelliselle toiminnalle kun yksi maan johtavista viestintäjohtajista lupautui auttamaan.  Se oli kullanarvoinen lupaus, jota hän ei varmaan liikaa viljele.  Olimme innoissamme asiasta ja varmana että tästä lähtee aivan uusi nousu liikkeelle.  Avulla oli vain pieni ennakkoehto.  Ennen kuin hän lupasi itse tehdä asialle mitään konkreettista, hän pyysi meitä kertomaan kolme asiaa, jotka meidän pitää hänelle kertoa ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä ja asiantuntijan neuvojen saamista:

1. Miksi haluamme kertoa jotakin?
2. Kenet me haluamme viestinnällämme tavoittaa
3. Mitä me haluamme kertoa toiminnastamme

Siinähän se olikin.  Hetken päästä huomasimme tuolloin että emme oikein osaa kertoa mitä asialta odotimme.  Onkohan meidän harrastuksessamme vähän sama asia nyt?  Olen kertonut että liiton toiminnassa ei kenenkään erityiseen vastuuseen tai tehtäviin kuulu markkinoinnin suunnittelu tai sellaista suunnitelmaa ei ole laadittu tai tavoitteita asialle asetettu.  Mielestäni siihen olisi aihetta.  Jäsenet ovat sitä kaivanneet jo useamman vuoden ajan.

Olen sanonut markkinoinnin olevan vähän kuuma peruna harrastuksemme piirissä.  Liitto toteaa että jäsenyhdistyksien tulee itse hoitaa jäsenhankintansa, sitä ei voi liitto tehdä.  Jäsenyhdistykset kokevat ettei niiden omat eväät yksin riitä koko harrastuksen markkinointiin.  Sekin on varmaan totta.  Siksi asia on jäänyt ehkä vähän levälleen.  Liitto tekee markkinointia, jos sillä tarkoitetaan materiaaleja ja muuta vastaavaa.  Niitäkään ei oikein osata parhaalla tavalla hyödyntää.  Onko se siis oma vika?  Ei tässä mielestäni syyllisiä kaivata, vaan hyviä ratkaisuja harrastuksemme tueksi.

Liittohallitukselle pitäisi pyytää markkinointisuunnitelman luonnosta käsiteltäväksi.  Tai siis liittohallituksen pitäisi nimetä valmistelijat.  Suunnitelmaan tulisi kuulua tavoitteiden määrittely, viestinnän/markkinoinnin kohderyhmien määritys, keskeiset viestit sekä alustava toimenpidesuunnitelma kustannuksineen.  Tämähän tarvitaan jo siksi, että toteuttamista ajatellen asialla pitää olla liittokokouksen hyväksyntä.

Tämän lisäksi uskoisin että meille olisi hyodyllistä tuottaa ja selkeästi tuoda esille harrastuksen markkinoinnin tukimateriaaleja sekä ennen kaikkea ideoita tai ohjeita siihen, mitä markkinoimiseksi olisi järkevää tehdä myös jäsenyhdistyksen oman toiminnan piirissä.

Olen melkoisen vakuuttunut että emme tule löytämään sellaista kaiken kattavaa ja kaikki ongelmat ratkaisevaa markkinoinnin ja viestinnän pakettia, joka pitää vain pyöräyttää käyntiin.  Siis jonkun muun kuin meidän itsemme toimesta.  Koko toimintasuunnitelman tasolla meidän olisi järkevää nostaa esille teemoja, joihin haluamme vaikuttaa.  Yhdessä saamme aikaan eniten, kunhan yhteinen tekeminen on nykyistä selvempää ja paremmin ohjeistettua.

Markkinoinnin teemojen ja kampanjoiden valmistelu kuuluu mielestäni liittohallituksen tehtäviin asioihin ja siihen sillä pitää olla käytettävissään harrastuksemme tason mukaisia tekijöitä.  Ei se ilmaista ole, mutta kustannuksia pitääkin verrata asioihin, joita toiminnalla tavoitellaan.  Jos tavoitteena on vaikka viisi tuhatta uutta karavaanaria, niin siitä voi laskea kuinka paljon heidän jäseneksi saamisesta kannattaa maksaa.  Toiminnan pitää olla tavoitteellista.

Keväällä olen parissa yhteydessä kertonut että markkinointi on vähän kuin kalastamista.  Ensimmäiseksi pitäisi tietää mitä kalaa haluaa pyytää.  Sen myötä alkaa selvitä missä vesissä tuo kala liikkuu.  Että ei hukata toimia satunnaiseen toivotaan, toivotaan -tapaan.  Sitten pitää tietää miten tuo kala liikkuu vesistössä.  Mistä voi tunnistaa otollisen paikan?  Tämän jälkeen pitää päästä kalan käyttäytymiseen sisälle että tietää milloin se syö, mistä ravinnosta se on kiinnostunut ja mikä sitä houkuttaa.

Ilman markkinoinnin ajattelemista sen tavoitteiden kautta tavoitteeksi muodostuu helposti vain markkinointibudjetin levitetyksi saaminen.  Siihen me tuskin haluamme.

Meillä on joitakin melko selviä markkinointitarpeita.  Ainakin minä pidän niitä selvinä.

Matkailuajoneuvon harrastajien parissa liiton jäsenyys on tullut harvinaisemmaksi.  Meidän pitäisi saada ajoneuvojen omistajat liittymään jäseniksi.  Tässä yhteydessä sanoisin että heidän osaltaan olisi syytä opetella tuntemaan nuo kalastamisen yhteydessä kuvaamani asiat.  Jos he eivät nykyisellään koe liiton jäsenyyttä ja sen tarjoamia palveluita houkuttaviksi, niin mikä saisi heidät niin kokemaan?  Kun sen tiedämme, tiedämme mitä viestinnän ja markkinoinnin suhteen tehdä.

Olemme pitkään puhuneet siitä, että emme ole tavoittaneet nuorisoa riittävästi.  Harrastajakunta vanhenee huolestuttavasti.  Hyväksymmehän sen, että nuoremmat sukupolvet voivat arvostaa eri asioita ja olla kiinnostuneita harrastuksen parissa erilaisista asioista kuin me?  Vastaavasti olisi tarpeen laatia selkeät tavoitteet ja suunnitelmat sille, miten muokkaamme harrastuksen ja sen viestinnän nuoria houkuttavampaan muotoon.  Poistetaan esteet harrastuksen edestä ja muokataan tästä kiinnostava ympäristö nuorille.

Markkinoinnin tai viestinnän pariin lasken myös yhteiskuntasuhteet.  Olen jo aiemmin kertonut että suhteessa harrastuksemme merkitykseen kotimaan lomamatkailun toimijana, meitä huomioidaan käsittämättömän heikosti kuntien, maakuntien ja valtakunnallisen matkailun tasolla.  Emme ole keskittyneet löytämään ratkaisuja tämän epäkohdan poistamiseen vaikka se saisi varmasti ansaitsemaansa positiivista huomiota ja sen myötä harrastus paremmin toimintaa ymmärtäviä päätöksiä julkiselta päätöksenteolta.  Meidän olisi aihetta asettaa tavoitteeksi nostaa matkailuajoneuvoharrastus matkailun ammattilaisten ja päättäjien tasolla oikeaan asemaansa matkailun vaikutusten mukaan. Se ansaitsee oman ohjelmansa.

Halusin nyt nostaa esille nuo konkreettisesti valmistettavat aiheet, vaikka ne ovat tietenkin hieman yksinkertaistettu lähestymistapa.  Itsestään selvästi markkinoinnin suunnittelun ja viestinnän pitäisi perustua tulevien harrastajien mielen mukaan, ei sillä tavoin joka oli ajankohtaista silloin kun edellinen sukupolvi harrastuksesta kiinnostui.

Viestinnän ja markkinoinnin tavoitteiden suhteen meidän olisi mielestäni järkevää harkita omaa ohjelmaansa erikseen

• Yhteiskuntasuhteiden osalta
• Kumppaniviestinnän osalta
• Jäsenhankintakampanjoiden osalta
• Paikallisen markkinoinnin tukitoimien osalta
• Tukimateriaalin ja sen saatavuuden osalta

Onko niin, että oikeasti liiton pitäisi panostaa myös markkinoinnin ja tiedottamisen osaamiseen nykyistä enemmän?  Siitä päätämme me jäsenet ja valmisteltavaksi tuon asian tuovat luottamushenkilömme liittohallituksessa.

Sarkastisesti voisi sanoa että sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas.  Meidän ei tarvitse tavoitella heti maailman mullistamista viestinnän ja markkinoinnin osalta, mutta selvä tavoite pitää olla ryhdistäytyä niiden suhteen ja ryhtyä tavoittelemaan tietoisesti valittua ja ammattimaisen systemaattisesti hoidettua viestintää ja markkinointia.

Puheenjohtajan tehtävä ei ole yksin vastata markkinoinnin tavoitteiden määrittämisestä, saati sitten käytettävien keinojen valinnasta.  Sen sijaan puheenjohtaja voi vaikuttaa niihin nostamalla niiden määrittely käsiteltävien asioiden joukkoon ja tuon listan kärjen tuntumaan.

Ehkä meidän pitäisi puhua tästä siinä yhteydessä kun pohdimme liiton koko toiminnan sisältöä.  Näin laajemmin ajatellen markkinointi myös tuo esille tarpeet, joihin järjestön toiminnan tulee olla ratkaisu.

Tässä meille on yhdessä pohdittavaa.

Olli Rusi

SFC 080349-0