Millaisia asioita ja kysymyksiä olen kuullut jäseniltä?

Olen useammassa yhteydessä tuonut esiin, että haluaisin kehittää liiton toimintaa enemmän keskustelevaan ja jäsenistöä kuuntelevaan suuntaan.  Samassa yhteydessä olen viitannut siihen, miten ylhäältä-alas -johtaminen on ollut monessa yhteydessä väistymässä ja erityisesti vapaaehtoisen harrastuksen piirissä on hyvä muistaa että kenenkään ei ole pakko toimia yhdessä, vaan päinvastoin – yhdessä toimimiseen pitää olla motiivi.  Yhteisön voima paranee siitä, mikäli jäsenyhdistykset kokevat että liitto kuuntelee heitä, ottaa huomioon erilaiset mielipiteet ja näkökulmat sekä arvostaa harrastuksen eteen omaa aikaansa ja osaamistaan käyttäviä henkilöitä.

Poimin tämän päivityksen kommentteihin asioita ja kysymyksiä, joita olen kuullut harrastuksemme avainhenkilöiltä.  Vastaan niihin oman näkemykseni mukaan.  Olen aina myös valmis muuttamaan mielipidettäni mikäli keskustelussa tuodaan esille perusteluita, joita en ole aiemmin osannut ottaa huomioon.

Tämän päivityksen kommenteissa siis esitettyjä asioita ja ajatuksiani niistä.

 

Olli Rusi

SFC 080349-0

5 Responses so far.

  1. Olli Rusi sanoo:
    Kysymys jäsenkadosta: Paljon puhutaan siitä, että jäsenmäärä laskee. Mitä asialle pitäisi tehdä ja mitä sille on jo tehty?

    Vastaukseni:

    Jäsenkadon uhkalla käsitän sitä, että jäsenistö on ikääntymässä, joskus lähivuosina moni heistä luopuu harrastuksesta ikänsä vuoksi. Nuorten parissa harrastuksemme ei ole aivan yhtä suosittua kuin vanhemmissa polvissa. On monia ymmärrettäviä syitä miksi nuoret eivät ole niin valmiita aloittamaan tätä harrastusta. Mitä me voimme asialle tehdä tämän kynnyksen madaltamiseksi? Edelleen on viitteitä siihen, että matkailuajoneuvon hankkineista aikaisempaa pienempi osuus liittyy SF-Caravan ry: jäsenyhdistysten jäseniksi.

    Meidän olisi hyödyllistä selvittää itsellemme huolella että mitä ne henkilöt arvostava ja odottavat, joita me haluaisimme jäseniksi. Olemme ehkä liiaksi jääneet kiinni niihin harrastuksen muotoihin, jotka ovat muodostuneet aiemmin. Mahdollisten jäsenten silmissä emme ole vakuuttaneet jäsenyyden eduilla. Pitää selvittää mitkä asiat saisivat heidät vakuuttuneiksi ja sitten tarjota niitä heille. Nuoremmat arvostavat myös vapautta ja mahdollisuuksia, eivät niin valmiiksi pureskeltuja harrastamisen tapoja. Tulevaisuusseminaarissa muistaakseni Tampereella tuli esille että emme osaa oikein selkeästi kertoa muille edes mitä itse saamme harrastuksesta ja mistä siinä nautimme. Olen vuodesta 2011 lähtien sanonut että liiton tärkein asia olisi tuntea erilaiset tavat harrastaa. Toivottavasti siihen päästään paneutumaan entistä monipuolisemmin tulevina vuosina. Meidän pitää varmasti tuottaa uudenlaisia palveluita ja tarjota niitä selkeämmin niistä mahdollisesti kiinnostuneille tahoille. Emme voi vain jäädä odottamaan että ihmiset löytävät meidät ja ottavat harrastuksen omakseen. Kyllä meidän pitää itse osata siitä kertoa houkuttavasti.

    Markkinointityö ei nyt ole oikeastaan kenenkään hallussa. Se on kuin kuuma peruna jonka kaikki haluaisivat sysätä toisten tehtäväksi. Ei riitä että kerrotaan että yhdistykset voivat tehdä mitä tahansa markkinoinnillista. Se osoittaa ettei itselläkään ole selkeää käsitystä mitä markkinoinnilta odotetaan ja mitä sen eteen pitää tehdä. Liiton tehtävä mielestäni olisi valmistella ajatus siitä, mitä kenenkin tulisi markkinoinnin suhteen tehdä. Pitää luoda ehdotuksia ja yhteinen käsitys siitä, mitä kukakin asian eteen voi tehdä. Sen lisäksi tuon työn tekemiseksi olisi järkevää tuottaa tukimateriaalia liiton toimesta.

    Olen sanonut että vaikka esimerkiksi Oulun liittokokouksessa kaikki puhuivat markkinoinnin tarpeesta, se ei käytännössä ole kenenkään vastuulla eikä kukaan sitä systemaattisesti tee. Puheenjohtajana haluaisin löytää ja nimetä tahon, jota tätä harrastuksen, jäsenyhdistysten ja liiton markkinointia alkaisi kuvata ammattimaisesti hoidettuun suuntaan.

    Paikalleen jääminen muuttuvassa maailmassa on harrastuksellemme uhka. Meidän pitää osata ja uskaltaa uusia harrastustamme niin, että se houkuttaa entistä useampia harrastajia. Nykyinen jäsenmäärä ei ole katto, se on vain vähän yli 1% suomalaisista, joka ei ole maksimimäärä matkailuajoneuvoin tapahtuvalle kotimaan matkailulle ja vapaasta mahdollisuudesta kokea luontoympäristö kauniissa monimuotoisessa maassamme.

  2. Olli Rusi sanoo:
    Kysymys: Mitä ajatuksia sinulla on puheenjohtajan tehtävästä, pitäisikö se olla nykyisellä mallilla/liiton ehdotuksen mukainen 1000e/kk vai päätoiminen tehtävä?

    Vastaukseni:

    Lähetin tähän liittyvän kyselyn jäsenyhdistyksille tammikuussa. Siihen on vastannut 27 yhdistystä, eli juuri vähän yli kolmannes. Mielestäni jäsenyhdistyksiltä olisi aihetta muutenkin kysellä asioita aiempaa enemmän ennekuin päätettäväksi tuodaan jäsenten päätettäväksi kuuluvia asioita. Mieluiten pitäisi valmistella ja esittää useampikin vaihtoehto päätöksenteon perustaksi. Olen lähettänyt vastausten yhteenvedon kyselyyn vastanneille ja liittohallitukselle. Vastauksista ilmeni että asiasta puuttuu tietoa. Ei tiedetä miksi näitä muutoksia haluttaisiin tehdä ja siksi myös jäsenmaksun korottamista epäröidään. Vastahan Oulun liittokokouksessa jäsenet torjuivat jäsenmaksun korotuksen kun sille ei esitetty riittävän selkeää perustetta. Haluttaessa voin antaa yhteenvedon siitä kiinnostuneille, yhteenvetoa voi kysyä sähköpostitse olli@yksityinen.net .

    Mikä sitten olisi peruste harkita puheenjohtajan tehtävää päätoimiseksi ja palkkatehtäväksi? Ensinnäkään puheenjohtajan tehtävä on tarpeen säilyttää luottamustoimena ja määräaikaisena. Siis jäsenet äänestävät kolmen vuoden välein puheenjohtajasta. Toinen asia on, miten puheenjohtaja saa korvauksia ajankäytöstään. Tällä hetkellä jäsenten valitsemat luottamushenkilöt puheenjohtaja ja liittohallituksen jäsenet eivät saa palkkaa työstään. Puheenjohtajalle maksetaan 7000€ suuruinen vuosipalkkio. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa toiminnanjohtaja ja liiton toimiston henkilöstö tosiasiallisesti valmistelee ja ohjaa liiton toiminnan sisältöä. Heille työstä maksetaan palkka ja heidän voidaan olettaa käyttävät koko työaikansa näihin asioihin. Puheenjohtajan ja liittohallituksen jäsenten palkkion tarkastamisella pitäisi olla tavoitteena lisätä luottamushenkilöiden työpanosta ja vaikusta liiton toimintaan. Toinen tähän liittyvä asia on jossain vaiheessa tuleva toiminnanjohtajan eläkkeelle siirtyminen. Timo Piilonen on hoitanut tehtävänsä erittäin hyvin ja ilman hänen panostaan liitto olisi suurissa hankaluuksissa. Hän on kuitenkin sen ikäinen, että normaali vanhuuseläke on tulossa muutaman vuoden sisällä. Lisäksi hänellä on erilaisia eläkejärjestelyjä, jotka mahdollistaisivat eläkkeelle jäämisen koska tahansa hänen niin halutessaan.

    Kyselyn yhteydessä eräältä jäsenyhdistykseltä tuli hyvin harkittu ja erinomainen ehdotus asian käsittelyksi. He ehdottivat että puheenjohtajaa ei nyt palkattaisi, jotta vältytään ”kahden johtajan asetelmalta”. Sen sijaan he ehdottavat että puheenjohtajalle maksettava palkkio korotettaisiin tälle jaksolle sillä tavoin korkeammaksi, että puheenjohtajan voisi odottaa käyttävän aikaa liiton asioihin nykyistä enemmän. Tavoitteena olisi varmistua yhdessä Timo Piilosen kanssa että siirtyminen seuraavaan toimintamalliin sujuu ongelmitta ja uusi organisaatio saa tarvitsemansa tiedot ja tuen tehtävän menestykselliseksi hoitamiseksi. Tämä on asia, josta olisi ollut aihetta keskustella jäsenistön kanssa jo aiemminkin, nyt keskustelu on jäänyt käymättä ja on ymmärrettävää ettei asiasta ole saatu tarvittavan syvällistä käsitystä.

    Ehdotan kyselyn palautteiden yhteenvedossa että vastausten perusteella ei ole aihetta ryhtyä käsittelemään liiton puheenjohtajan päätoimisuutta tai palkkausta muuta kuin liittohallituksen valmistelemalla tavalla.

    Joka tapauksessa pidän tavoiteltavana että liiton toiminnassa jäsenistön mielipiteen ja erilaiset näkökulmat tulevat aiempaa enemmän näkyville. Luottamustoimi on harrastuksen palvelutehtävä. Tämän toteutuisi mielestäni parhaiten, jos jäsenten valitsemilla luottamushenkilöillä olisi mahdollisuus käyttää nykyistä enemmän aikaa liiton tehtävien hoitamiseen. Ei liene myöskään järkevää että 63 000 jäsenen edunvalvontaorganisaation johtoon voitaisiin valita vain eläkeläisiä tai muuten henkilöitä, joiden ei tarvitse huolehtia ansionsa hankkimisesta.

  3. Olli Rusi sanoo:
    Kysymys puheenjohtajan tehtävästä ja palkkauksesta:
    ”Jos vastaus mahdollisuus on, että ei ole selkeää kantaa, niin silloin ei voisi vastata muihinkaan rahallisiin kysymyksiin selkeää vaihtoehtoa.
    Asiasta tulisi käydä keskustelua siltä pohjalta, että onko tehtävien hoidon kannalta oltava päätoiminen puheenjohtaja. Onko hän silloin enää puheenjohtaja vai muuttuuko nimitys esim. toimitusjohtajaksi, jolloin kokoaikaisuus olisi aika selvä asia. Kokoaikaisen toimen palkka ja palkan sivukulut nostavat menoja niin suuriksi, että jäsenmaksun korotuspaineita tulee ainakin kahdelle jopa kolmelle eurolle. Odotamme asiasta selvitystä siitä, onko päätoimisuus tarpeellista (mitä ovat niitä lisätöitä jotka päätoimisuus ajallisesti mahdollistaa ja keneltä ne on pois) ja mitä tämä tarkoittaisi rahassa sekä miten sen kulut katetaan. ”

    Vastaukseni:

    Niinpä. Mielestäni näistä asioista ei ole keskusteltu riittämiin. Toisaalta liittoa halutaan kehittää ja maailma ympäriltä joka tapauksessa muuttuu. Vähemmän on ollut keskustelussa se, mitä haluttaisiin muuttaa ja kenen tehtävä se olisi. Monella on mielessä vain että ”jottain tars tehrä”.

    Olen sitä mieltä että liiton puheenjohtajalla on vastuu liiton toiminnan suuntauksesta ja myös tehtävien palveluiden sisälltöstä. Nyt esimerkiksi Oulun liittokokouksessa lähes jokainen ääneen päässyt piti tärkeänä että harrastustamme markkinoidaan. Vähemmän on esitetty konkretiaa että mitä silloin pitäisi tehdä ja kenen?

    Minulla on ollut mahdollisuus tutustua liiton toimintaan viime vuoden aikana melko perusteellisestikin. Jos pohdin että miten tuo harrastuksemme markkinointi tai edunvalvonta näkyvät liiton toiminnassa, siis kuka sitä tekee ja millaisia resursseja siihen käytetään, on vastaus aika niukka. Organisaatiossa siihen liittyvältä tehtävältä kuulostaa SFC Markkinointi Oy, jonka piiriin kuuluu Karavaanari -lehden toimittaminen ja pienimuotoinen tarvikekauppa. Siihen kuluu lähes puolet liiton jäsenmaksuista. Lehti kuitenkin suuntautuu lähinnä olemassa oleville karavaanareille, ei tavoittele uusia harrastajia piiriimme. Muuten markkinointi helposti liiton piirissä nähdään paikallisyhdistysten tehtäväksi. Liitto siis ei juurikaan tee markkinointia, vaikka sitä on pidetty jo jonkin aikaa tärkeänä. Mielestäni liittohallituksen tulisi laatia markkinointistrategia puheenjohtajan johdolla ja suunnitella toimenpiteet sekä niiden kustannukset harrastajamäärän kasvattamiseksi. Pitäisin tavoiteltavana sitä, että liitto kehittäisi koko jäsenkuntaa palvelevia sähköisiä palveluita, jotka voivat olla myös maksullisia. Nämä tuotteet eivät siis olisi nostamassa kustannuksia, vaan päinvastoin. Samaan asiaan liittyy omasta näkökulmastani myös se, että selkeämmin tunnistettaisiin myös niiden matkailuajoneuvoharrastajien kiinnostus ja tarpeet, jotka ehkä vielä eivät ole liiton jäseninä minkään yhdistyksen kautta. Liiton piirissä olisi terveellistä pohtia että mitä tekemällä liitto olisi myös heille kiinnostava.

    Kaiken kaikkiaan olisi hyvä välillä selkeämmin uudelleen pohtia se, mitä liitto tarkoituksensa täyttämiseksi tekee. Se on liiton luottamushenkilöiden tehtävä valmistella ja tuoda jäsenten päätettäväksi.

    Ymmärrän tuon näkökulmasi kustannusten osalta. Niitä pitääkin pohtia. Tulevien muutaman vuoden aikana Timo Piilonen on myös jäämässä eläkkeelle. Hän on tehnyt hyvän ja kunnioitettavan työn liiton eteen. Hän ei ehkä kuitenkaan ole ollut voimakkaasti uudistushakuinen tehtävässään. Hän on ollut päätoiminen tehtävässään ja siksi on ymmärrettävää että luottamushenkilöt ovat osittain jääneet vähäisemmälle painoarvolle asioiden valmistelussa ja linjauksissa. Se on mielestäni luonnollista. Nyt olisikin mielestäni hyvä aika keskustella että miten liitto toimii kun Timo Piilonen aikanaan jää eläkkeelle? Tulisiko hänen tilalleen etsiä seuraavan puheenjohtajan aikana Piilosen klooni vai jotakin muuta? Mielestäni yksi hyvä vaihtoehto olisi painottaa toimintaa enemmän puheenjohtajan suuntaan kun Piilonen ei enää pidä liittoa pystyssä. Hänen tilalleen voisi silloin olla järkevää etsiä joku hallintopäällikön tapainen henkilö. Saattaisi olla tarpeen myös kehittää liitolle esimerkiksi sähköisiä palveluita, joita harrastajat haluaisivat käyttää ja kokisivat ne niin tärkeiksi että niistä haluttaisiin myös maksaa jotakin. Näin itse asiassa oikea henkilö ja uusi suunta voi myös kohentaa liiton taloutta ja tehokkuutta. Tavoitteena ei pitäisikään olla vain pyörittää liitoin toimintaa samanlaisena kuin se on pitkään jo toiminut.

    Puheenjohtajan päätoimisuudesta ja palkkiomallista Kaarinan yhdistys esitti uuden ja mielenkiintoisen ehdotuksen. Heidän mielestään puheenjohtajalle kannattaisi määritellä nyt alkavalle kaudelle nykyistä korkeampi palkkio, joka mahdollistaisi ajallisen panostamisen liiton toimintaan ja sen kehittämiseen. Silloin ei myöskään syntyisi ”kahden johtajan asetelmaa” toiminnanjohtajan kanssa. Kolmen vuoden siirtymäjakson aikana olisi hyvä aika yhdessä Piilosen kanssa tehdä hallittu siirto uuteen toimintamalliin. Olen työssäni tehnyt useita suurempiakin muutoshankkeita ja tehnyt niitä hallitusti. Siksi myös pidän tarpeellisena muutosvaiheeseen paneutumista, vahinkojen välttämiseksi ja uuden vauhdin löytämiseksi. Työstäni olen saanut asiakkailta suosituksia, vaikka suuri osa tekemisistä on myös luottamuksellisia. Jotkin näistä liittyvät myös toimialan edunvalvontajärjestelmiin ja yhdistysmuotoiseen aatteeliseen toimintaan. Suosituksia: http://www.opi.fi/wp-content/uploads/2016/04/Rusi_suosituksia.pdf .

    Liitolle ja harrastuksen edunvalvonnalle olisi tosiaan hyväksi löytää henkilö, joka tietää mitä tekee. Se vaatii toisaalta myös paljon työtä ja toivottavasti aikaisempaa enemmän myös yhteisiä keskusteluja jäsenyhdistysten kanssa. Harrastuksen edunvalvonnan roolia voisi myös nostaa merkittävästi. Meidän harrastuksemme ei tällä hetkellä nauti sellaista arvostusta, jota se kotimaan matkailun keskeisenä tekijänä ansaitsisi. Näiden tehtävien toteuttaminen vaatii aikaa ja paneutumista. Jos liiton puheenjohtaja voi olla vain sivutoiminen tai ehkä eläkeläinen, se rajoittaa sekä luottamushenkilöiden ajankäyttöä näiden asioiden kehittämiseen että käytännössä myös ennalta rajaa millaiset henkilöt puheenjohtajaksi voivat hakeutua. Tämäkin olisi hyvä näkökulma pohtia.

    Hyvä kun olet perusteellisesti pohtinut asiaa. Toivottavasti tämä pitkähkö kommenttini takaisin päin herättää joitakin täydentäviä ajatuksia mielessäsi.

  4. Olli Rusi sanoo:
    Yksi jännä kysymys puheenjohtajatentissä Kallioniemen Lukkuhaassa (laitan ehkä hieman muotoiltuna kun en saanut kirjattua täsmällistä muotoa muistiin): Miten harrastuksemme parissa suhtaudutaan homoihin, lesboihin ja muihin sukupuolisiin vähemmistöihin?

    Vastaukseni (hieman taas muokattuna):

    Luullaanko me että näitä ryhmiä ei nyt ole lainkaan mukana? Kyllä karavaanareiden joukossa on näihin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, mutta he ovat muiden joukossa ja viihtyvät hyvin. Ei ole tarvetta kiinnittää asiaan erityistä huomiota. Tarkoitus kai on että me kaikki erilaiset ihmiset viihdytään yhdessä, karavaanareina.

    Kun pääsen tuota vähän miettimään vielä puheenjohtajatentin jälkeen, niin kysymys ei ole lainkaan hassumpi. Kyllä nykyisten harrastajien joukossa on myös moneen vähemmistöön kuuluvia tälläkin hetkellä. Onneksi ja entäs sitten?

    Parhainta mielestäni olisi että asiaan ei tarvitsisi reagoida tai varautua mitenkään. Luulisin myös että vähemmistöihin kuuluvat toivottavat itse tällaisen tilanteen tervetulleeksi. Jos meillä olisi jokin tarve erityisesti suhtautua asiaan, se merkitsisi että asia voisi olla meille jonkinlainen ongelma. Harrastuksemme parissa ei ilmeisesti ole tarvetta ryhtyä erikseen ”suhtautumaan” millään tavoin. Toivon ja uskon että syrjimistä tai painostusta mihinkään suuntaan ei ilmene ketään häiritsevästi. Jos niin on, olemme hyvässä tilanteessa. On varmaan paljon muitakin asioita, jotka me tunnemme kuuluvan yksityisyyden piiriin ja joilla emme nää tarpeelliseksi testata muiden suhtautumista. Harva karavaanarin keskustelu alkaa myöskään kysymyksellä että paljonko sinulla on velkaa tai sijoituksia, eikö vain? Puheissa helposti tämä painottuisi enemmän noiden sijoitusten puoleen 😉

    Tuo syvällisempi mietintä johtaa siihen, että on onneksi olemassa tämä harrastus, jossa on tilaa erilaisuudelle. Tarkoitan tässä nyt muutakin erilaisuutta. Olisi aivan aiheellista välillä pysähtyä miettimään tätä erilaisuuden tilaa harrastuksessamme. Kaikkien ei tarvitse olla insinöörejä tai hoitoalalla työskenteleviä, rikkaita tai köyhiä, uskovia tai epäileviä, kaupunkilaisia tai maalaisia, minkään poliittisen suuntauksen kannattajia tai vastustajia. Karavaanareiden parissa on aika mukavaa se, että nuo ulkopuoliset luokittelun paljolti jäävät porttien ulkopuolelle. Se on sitä elämän rikkautta ja runsautta kun olemme tekemisissä niin erilaisten ihmisten kanssa. Sanoisinko että silloin on kysymys mutkattomasta ja aidosta ihmisten kohtaamisesta.

    Joskus vaivaa ajatus siitä, miksi nykyisin niin helposti ajaudumme erilaisiin vastakkain asetteluihin. Sellaisiin, jotka perustuvat vain omiin mielikuviimme tai ennakko-odotuksiin. On itse asiassa tosi mukavaa että näitä luokitteluja voi jättää taka-alalle ja tavata vaan karavaanareita. Se on mielenkiintoista.

  5. Olli Rusi sanoo:
    Kysymys sähköisesti:
    ”Mitä mieltä oot kun pitäisi ruveta maksamaan myös liittomaksu myös rinnakkais jäsenyydestä, henk koht silloin eroan matkailuautoilioista.”

    Vastaukseni:
    Tämä viittaa taas vähän samaan jäsenyysasiaan mistä on suorajäsenyyden yhteydessä keskusteltu. Karavaanarit ovat tottuneet ajattelemaan että jäsenyyden edut koskevat vaunukuntaa. Vähän niinkuin vaunu/auto olisi liiton jäsen. Toisaalta yhdistyksissä on ollut tapana että puoliso voi olla myös jäsenenä, lähinnä kannatuksen ja äänioikeuden vuoksi yhdistyksen päätöksenteossa. Mielestäni oli hyvä päätös että liittomaksun joutuu maksamaan vain kerran vaikka kuuluisi useampaan yhdistykseen. Se on oikein.

    Nyt on vähän epäselvää se, mitä perheenjäsen saa liiton rinnakkaisjäsenenä jäsenmaksuaan vastaan? Toivottavasti ei lehteä toisena kappaleena, kuten ei pitäisi tullakaan. Äänioikeus liitossa kuuluu jäsenyhdistyksille (jäsenmäärän mukaan). Jäsenyyden edut tulevat samassa taloudessa asuvalle perheelle aina yhdessä matkustettaessa. Tässä asiassa voidaan nähdä ristiriitaa siinä, että maksaessaan jäsenmaksua perheenjäsen ei rinnakkaisjäsenenä saa selvästi erilaisia etuja kuin se varsinainen jäsen. Miten me ajattelemme, onko jäsenenä ja etuja saamassa perhe vai henkilö?

    Liitto on ryhtynyt hahmottamaan roolinsa harrastajien eli yksityishenkilöiden liitoksi vaikka sen jäseninä ei ole yksityishenkilöitä, sen sijaan on tällä hetkellä 78 yhdistystä. Liitto perii kyllä jäsenmaksua jokaisesta jäsenyhdistyksen henkilöjäsenestä. Kyllähän liitto tuolle jäsenmaksulle käyttöä löytää, mutta mikä tämä jäsenyyden perusajatus on?

    Siitä pitäisi mielestäni enemmän keskustella ennen isoja päätöksiä. Jäsenenä niistä pääsee päättämään…

    Siksi tästä ei mielestäni oikein ole oikeaa tai väärää vastausta ennen kuin jäsenyyden luonteesta on harrastuksen sisällä keskusteltu vähän enemmän.

Vastaa käyttäjälle Olli Rusi Peruuta vastaus