Vielä meillä elää ajatuksia siitä, että on ”vääriä” tapoja harrastaa karavaanarimatkailua. Puhdasoppisuus on toisaalta nostanut päätään monessa muussakin yhteydessä.   Kuka saa kantaa hyvää omaatuntoa ja iloita harrastamisestaan?

Olen usean vuoden ajan nostanut esille että harrastuksemme on kokoelma erilaisia harrastamisen tapoja, jotka kaikki hyödyttävät toinen toisiaan. Harrastustapojen symbioosi. Jos mikä tahansa tapa otettaisiin tästä kokonaisuudesta pois, myös kaikki muut kärsisivät. Sallikaa minun perustella ajatustani vähän pitkästikin tässä alla. Mielipiteenne ja kommenttinne ovat tervetulleita.

Tarkoitukseni on jakaa ajatuksia kanssanne siitä, kuinka hyödytöntä harrastuksellemme on pyrkiä esittämään jonkin yksittäisen ryhmän näkökulmaa muita tärkeämpänä, saati sitten että ne olisivat jotenkin toisilleen vastaisia.

Vapaus ja kulkeminen ovat olleet harrastuksen alkuperäisiä sytykkeitä. Uusien asioiden kohtaaminen harrastuksessa on edelleen elinvoimainen houkute hankkia matkailuajoneuvo, auto tai vaunu. Karvaanarit ovat hakeneet toisistaan tukea, apua ja seuraa jo yli puolen vuosisadan ajan.   Olisi täysin väärin olettaa että kaikki karavaanarit ovat samasta muotista tulleita, nauttisivat täysin samoista asioista ja pitäisivät samoja asioita tärkeinä. Yli 120 000 matkailuajoneuvolla on varmasti enemmän kuin kaksinkertainen määrä ihmisiä jotka eivät mitenkään voi olla samasta puusta tehtyjä. Onneksi.

Puin tässä vähän kahta eri näkökulmaa tähän oikeaoppiseen karavaanarin perikuvaan. Millaisia ryhmityksiä me voimme nähdä karavaanareissa ja millaiset asiat ovat meitä yhdistäviä. Sanomattakin lienee selvää ettei tämän ole tarkoitus olla kattava. Se voi olla huonompi tai parempi kuin sinun mielessäsi oleva ajatus. Hyviä erilaisia ajatuksia on terveellistä kuulla, erityisesti kun niitä esitetään rakentavalla ja erilaisuuden hyväksyvällä tavalla.

Millaisia ryhmityksiä karavaanareissa voidaan nähdä?

• Autoilijat <> vaunuilijat
• Kiertävät <> kausipaikkalaiset
• Treffeillä kiertävät <> omaa rauhaa etsivät
• Liiton jäsenet <> villit
• Leirintäalueilla yöpyvät <> ”puskaparkkilaiset”
• Kotimaan matkailijat <> ulkomailla matkailevat
• Matkailijat <> muun harrastuksen harrastajat
• Kabe-merkkiset <> Hobby-merkkiset
• …

Pysähdytään tähän hetkeksi. Mielestäni meillä on suuri vaara johtaa näistä luokituksista päätelmiä, että toinen puoli on ”oikea” ja toinen puoli ”väärä” karavaanari. Aivan kuin osa pitäisi laskea pois karavaanariharrastuksesta! Meitä on nyt yli 63 000 jäsentä SF Caravan ry:ssä. Liiton jäsenyhdistyksiin kuulumattomia on varmasti yhtä paljon, jollei enemmänkin – ainakin rekisteröidyn kaluston määrästä päätellen.

En näe tavoiteltavaksi sitä, että pyrkisimme jakamaan harrastusta entistä pienempiin osajoukkoihin. Sen sijaan kannattaisin itsetutkistelua siitä, miksi lähes puolet harrastajista ei ole ymmärtänyt tai kokenut liiton toiminnan itselleen tuomaa hyötyä. Onhan liitosta meille hyötyä, eikö olekin? Pidän ihmisiä järkevinä. Jos he näkevät itselleen jostain asiasta olevan hyötyä, he liittyvät siihen. Jos taas emme ole ymmärtäneet sitä, miten järjestäytynyt harrastuksen edunvalvonta hyödyttää yli puolta harrastajakuntaa, meidän on aiheellista nöyrästi opetella tuntemaan mitä nuo toiset arvostaisivat harrastuksensa tueksi.

Liiton toiminnassa luonnollinen suunta on suurta harrastuksen kokonaisuutta palveleva konsepti, ei pienempien osaryhmien ponnekas edunvalvonta. On riski että kokonaisuuden kadottaminen näkyviltä voi johtaa erilleen ajautumiseen.  Ehkä liiton jatkuva kasvu on tuonut meidät uuteen tilanteeseen, jossa harrastus on muuttunut monitahoisemmaksi ja sen myötä myös liiton harjoittaman edunvalvonnan ja palveluiden tulisi avartaa näkökulmaansa. Kuitenkin pitäen selvästi huomion kiinnittyneenä matkailuajoneuvoilla tapahtuvaan matkailuun.

Yksi viime aikoina keskusteluihin nostettu jako liittyy alueisiin ja kiertäviin matkailijoihin.   On haluttu nähdä näiden välillä skismaa tai etujen ristikkäisyyttä. Minusta tuo on ihmeellinen asetelma kun näen itse niiden hyödyttävän toisiaan niin selkeästi.

Yksi hyvä herätys asiaan olisi pitänyt poimia yhteistyöstä Suomen Leirintäalueydistyksen, SLY:n kanssa. Kiertäessään tutustumassa joihinkin erilaisiin SFC –alueisiin yhteistyökumppanimme olivat hyvin hämmentyneitä. SFC –alueilla on korkea palvelutaso ja edulliset hinnat. Palveluja on rakennettu runsaasti ja kustannustehokkuus on silmiinpistävää. Kuulimme että monet leirintäalueet voivat vain haaveilla sellaisesta toiminnan vapaudesta ja mahdollisuuksista mitä SFC –alueilla on nähtävissä. Jos leirintäalueen pitäjä joutuu kunnan päätöksenteosta odottamaan vaikka tilojen kunnostuksiin saatavia resursseja, voi odottavan aika joskus olla tuskaisan pitkä. Yksi merkittävä huomio oli henkilöstökulujen käytännössä puuttuminen. Ne muodostavat leirintäalueille yleensä merkittävän osan koko toiminnan kuluista.

Osalle meistä on mukavinta kun omalla alueella pääsee puuhastelemaan yhdessä tuttavien kanssa ja kehittämään toimintaa sekä pitämään paikat siisteinä. Siisteyden tiedetään olevan meille kaikille tärkeä kriteeri. Tämä yhdessä tekeminen on siis osalle keskeinen harrastuksen sisältö. Hienoa! Sen seurauksena meillä on jatkuvasti kehittyvät palvelut ja toiminnasta on olennaisesti alemmat kustannukset. Tämä etu kustannuksissa on sekä kiertävien että paikallaan viihtyvien etu. Harrastuksemme on uskomattoman edullinen moneen muuhun harrastukseen verraten! Vuorokausimaksut alueilla ovat erityisesti palvelutaso huomioiden huomattavan alhaiset, kuten SLY edustajat kiertäessään totesivat.

Toinen osa meistä näkee harrastuksen perimmäisen olemuksen kiertävänä ja aina uusia paikkoja kokevana harrastuksena. Sitähän se myös osaltaan on. Loistava mahdollisuus ja arvostettava sellainen.   Me suomalaiset olemme vähitellen menettäneet osan kosketuksestamme kotimaan erilaisiin maakuntiin ja Suomen upeaan luontoon. Etelänmatkoilta monille on tullut tutummaksi tietyt suositut rantalomakohteet, sen sijaan että tunnistettaisiin oman kotimaamme rikas luonto ja kulttuuri.

Miten kiertävät harrastajat hyödyttävät paikallaan viihtyviä? Minulla ei ole käytössä kattavia tietoja ja jokainen alue on varmasti erilainen, mutta suurimmalla osalla alueista osa kustannusten kattamiseksi saatavista tuotoista tulee kiertäviltä matkaajilta vuorokausimaksujen ja treffimaksujen muodossa. Voin esittää vain arvailuja siitä, mitä tämä taso on. SF Caravan Vakka-Suomi ry:n ylläpitämällä Rairanta –alueella nämä vierasyöpymisten maksut muodostavat 25 – 30% suuruisen osan koko tuloista. Olen alueella muistutellut ihmisille kuinka mukavaa vierailijat ovat alueelle. Sen lisäksi että pääsemme esittelemään yhdessä tekemämme työn tuloksia, heidän tuomansa raha kattaa osan koko paikan kustannuksista. Rairannan tunnusluvuin on mahdollista arvioida että kausipaikkojen tulisi olla ainakin 30% kalliimpia mikäli meillä ei kävisi niin paljon vierailijoita. Vastaavasti kiertäville vieraillemme vuorokausimaksun tulisi olla yli kaksinkertainen mikäli kaikki alueella tehtävä työ olisi palkallista työtä.

Mielipiteenäni olen myös kertonut että vierailijat pitävät alueen virkeänä. Jos yhteisö ei saisi palautetta ja pääsisi esittämään ylpeänä oman työnsä tulosta, voisi mukavuudenhalu ja jokaisen omat omituisuudet helposti saada valtaa.

On vahvoja perusteita sille, että karavaanariyhdistysten ylläpitämät matkailualueet ovat nostaneet merkittävällä tavalla matkailualueiden palvelutasoa ja pitäneet kustannukset kurissa. Tässä mielessä SF Caravan ry:n 60-luvun lopussa ottama suunta tunnistaa yhdistysten ylläpitämien alueiden osuus harrastuksessa on ollut hyvin menestyksekäs. Liiton 78 jäsenyhdistyksellä on tällä hetkellä noin 65 ylläpidettyä aluetta. Useimpien jäsenyhdistysten syntymisen yksi keskeinen motiivi on ollut saada oma laadukas alue ja jäsenet ovat aikanaan liittyneet yhdistyksiin osittain sen vuoksi.

Omat leirintäalueet ovat muodostuneet yhtä lailla keskeiseksi harrastuksen tekijäksi kuin mahdollisuus matkustaa vapaasti ja oman aikataulun mukaan ja silti säilyttää matkustamisen mukavuus.

Sekä paikallaan viihtyvät että kiertävät karavaanarit saavat siis selkeää hyötyä toisistaan. Siksi on myös tarpeen muistaa vaalia tuota erilaisten harrastustapojen vuorovaikutusta ja toisiaan arvostavaa suhtautumista. Me tarvitsemme toisiamme.

Joskus olen kuullut pohdintoja että paljon kulkevien mielestä alueella paikoillaan pysyvillä on kohtuuttoman edulliset hinnat verrattuna yksittäiseen majoitusvuorokauden veloitukseen. Toivottavasti asiassa ei edetä saivartelun suuntaan, mutta esimerkkinä joku on kertonut maksavansa kausipaikan ja käyttävänsä sitä alle kymmenen yötä vuodessa. Siitä tulee useamman kymmenen euron vuorokausihinta. Jos kausipaikkalainen käyttää paikkaansa noin 20-30 yöpymistä vuoden aikana, hän todennäköisesti pääsee samanlaiseen yöpymisvuorokauden hintaan kuin kiertavä matkailijakin. Osa käyttää enemmän ja osa vähemmän. Mielestäni kissanhännänveto noiden velotusten välisellä suhteella on melkoisen turhaa. Näiden suhteiden muuttaminen tuskin lisäisi tai vähentäisi paljon matkustamisen kokonaismäärää.

Yli 63 000 hengen joukkoon mahtuu monenlaisia mieltymyksiä. Kaikkien matkailuajoneuvojen omistajien keskuudessa niitä on ilmeisesti vielä enemmän. Onnistuakseen toiminnassaan liiton on tunnistettava tämän erilaisuuden arvo ja sen tuomat mahdollisuudet. Ei pidä kääntää selkää harrastajille, jotka haluavat harrastaa hieman eri tavoin kuin me itse valitsemme tehdä.

Meitä yhdistää moni asia. Sanotaan että kulttuuria on joskus mahdotonta nähdä kulttuurin sisältä. Jos yritän tarkastella ikään kuin ulkopuolelta, niin mitkä tekijät yhdistävät meitä? En usko että kukaan olisi kiinnostunut hankkimaan itselleen matkailuajoneuvoa ilman halua suoraan luontoyhteyteen. Se saattaa tuntua jopa niin itsestään selvyydeltä että se on jopa outoa. Haluamme päästä ulkoilmaan, ei sisälle. Nautimme luontoympäristöstä ja saamme siitä hyvää oloa. Harva harrastus on yhtä vähän rajoittunut ikään. Karavaanarit harrastavat sujuvasti yhdessä vauvasta vaariin ja mummoon. Eri ikäisten kanssakäyminen myös rikastaa jokaisen elämyksiä. Me olemme erilaisia ja annamme tilaa erilaisuudelle. Kaikkia muita ei tarvitse ryhtyä koulimaan mieleisekseen, seuran ja paikan voi myös valita! Tietenkin yhteisiä intressejä ovat myös perinteiset vapaus ja omat aikataulut. Pyysin joskus liiton tulevaisuusseminaarissa ihmisiä kertomaan mikä heistä itsestään tuntuu parhaimmalta ja parhaimmilta hetkiltä harrastuksen parissa. Yllättäen ne eivät välttämättä olekaan yleisen julkikuvan mukaisia asioita, tai edes asioita joilla olemme tottuneet kuvailemaan harrastustamme. Jokaiselle se oma tapa nauttia harrastuksesta on se itselleen sopivin.

Meitä yhdistävien asioiden tunnistaminen ja korostaminen vie harrastustamme eteenpäin paljon paremmin kuin lyömällä keinotekoista kiilaa harrastuksemme sisään. Jokainen voi odottaa omien mieltymystensä saavan arvostusta kun ymmärtää että muut karavaanarit voivat löytää aivan omat motiivinsa ja mieltymyksensä hyvän harrastuksemme parista.

Etsitään lisää tapoja tehdä harrastuksesta kiinnostava. Liiton luottamushenkilöiden on hyvä pystyä näkemään myös ylitse oman harrastustapansa ja olla utelias muiden ajatuksiin oman harrastamisensa herkullisimmasta sisällöstä.

Olli Rusi

SFC 080349-0