Jäsenyhdistykset käyttävät ylintä päätösvaltaansa liittokokouksessa.  Yhdistyslain erikoisuuksia on ominaisuus, että yhdistyksen (tai liiton) hallituksella ei juurikaan ole itsenäistä päätösvaltaa.  Valtaa käyttää Yhdistyslain mukaan jäsenistön muodostama liittokokous.  Laissa määritellään erittäin vähän tehtäviä yhdistyksen hallitukselle.  Hallituksella ei ole käytännössä muuta toimivaltaa kuin mitä Yhdistyslain lisäksi yhdistyksen säännöissä sille on tehtäviksi määritelty.  Yhdistyksen kokouksen vahvistamat toimintasuunnitelma ja talousarvio ovat vahvasti liittohallitusta sitovia asioita.  Päätösvalta on äänioikeutetuilla jäsenyhdistyksillä.  Tämä on tullut varsin selkeästi myös osoitettua viime vuoden aikana parin yhdistyksen käymistä oikeustapauksista.

Yhdistyksen hallituksen tehtävä on toteuttaa yhdistyksen kokouksen päätökset.  Se on palvelutehtävä.  Jos hallitus on aikeissa niistä poiketa, hallituksen tulee tarvittaessa kutsua koolle ylimääräinen yhdistyksen kokous asiasta päättämiseksi.  Käytännössä hallitus on yhdistyksen kokouksen päätöksiä toimeenpaneva elin.  Kuitenkin todellisuudessa valtaosa yhdistyksen kokouksissa päätettävistä asioista tulevat sinne sääntömääräisinä tehtävinä tai hallituksen erikseen valmistelemina ehdotuksina.

Yhdistyksen hyvän hallituksen tulee luoda jäsenille hyvät edellytykset tehdä yhdistyksen sääntöjä ja toiminnan tarkoitusta palvelevia päätöksiä.  Näin tapahtuu kun hallitus tuo päätettäväksi vaihtoehtoja sekä niiden perusteluja.  Hallitus voi tuoda oman päätösesityksensä kokoukselle käsiteltäväksi, mutta kokous voi päättää myös toisin.

On tärkeää havaita että yhdistyksen johtamiseen ei tämän taustan perusteella tulisi soveltaa yrityselämästä tuttuja ylhäältä-alas -johtamista ja sen parissä pitäisi erittäin varovasti soveltaa valtapolitiikkaa.  Jäsenet valitsevat luottamushenkilöt valmistelemaan asioita itselleen käsiteltäväksi, eivät määrittelemään jäsenten toimintaa.  Myös elinkeinoelämän puolella ollaan nopeasti luopumassa hierarkkisista johtamisen malleista ja on jo valtaosin luovuttu ajattelemasta että organisaation johdolla on täydellinen tieto ja sen tehtävä olisi kurinpidon keinoin ja organisaatiohygieniaa vaalien juntata omat mielipiteensä lävitse alamaisille.  Tuollaisen johtamisen aika on ohitse.  Moderni johtaminen on osallistavaa ja valmentavaa johtamista, konstruktiivista toimintaa, jossa jokainen myös tuottaa, ei pelkästään ota vastaan ohjausta.  Johtamisen tehtävä on luoda organisaation jäsenille edellytykset toimia vaikuttavalla tavalla organisaation päämäärien toteuttamiseksi.

Jos jäsenten muodostama kokous ei hyväksy hallituksen sille esittelemiä asioita, vika ei ole jäsenistössä.  Vika on siinä ettei hallitus ole tuonut relevantteja vaihtoehtoja päätettäväksi tai se ei ole onnistunut vakuuttamaan jäseniä päätösesityksensä perusteluista.  Päätöksenteon valmistelutyö on silloin tehty heikosti.  Mikäli jäsenistön päätettäväksi valmistellaan vain yksi vaihtoehto joka sisältää jäsenistön parissa epäilyjä herättäviä kohtia, ei toimintaa voida silloin pitää onnistuneena.  Hallitus on silloin mahdollisesti tunnistanut asemansa jossain määrin virheellisesti.  Se näkee itsensä kuten työnantajan direktio-oikeus valtasuhteet määrittää, ei kuten yhteisten asioiden hoidossa luottamushenkilöt valmistelevat jäsenille päätöksenteon edellytyksiä ja palvelevat heidät valinneita jäseniä.

Hallituksen tehtävä ei toisaalta ole toimiminen vain jäsenten toiveita täyttävänä automaattina.  Erityisesti edunvalvonnan roolissa pitää olla oikeus odottaa että liitolla on laajempi ja kokonaisuutta käsittelevä näkökulma toimialaan.  Sillä on myös käytössään jäsenistöä enemmän erikoistunutta osaamista.  Tämä on yksi peruste sille, miksi yhdistysten kannattaa organisoitua liitoksi.  Joskus hallituksen tehtävä voi myös olla herättää jäsenistö näkemään uusia asioita ja auttaa heitä tässä yhteydessä havaitsemaan oman etunsa mukaiset toiminnan vaihtoehdot, auttaa muodostamaan mielipiteensä.  Tässä viittaan myös siihen, että harrastuksemme parissa on heitelty arveluita että kausipaikkalaiset tekevät päätöksiä yhdistyksissä ja siten jäisi ilman omaa aluetta harrastavien karavaanareiden asiat heikommin hoidetuiksi.  Olisiko aihetta valaista näille kausipaikkalaisille että miksi ja miten heidän etunsa mukaista on ottaa nämä kiertävät harrastajat huomioon?

Tiedän että tähän helposti vastataan ettei luottamushenkilöille makseta palkkaa ja siten heillä ei voi olla resursseja käyttää näihin tehtäviin.  Liiton palkatun henkilöstön odotetaan tekevän tämän työn.  Suurelta osin tämä onkin juuri näin, mutta silloin luottamushenkilöiden tehtäviin pitää kuulua vaihtoehtojen tunnistaminen ja valmisteltavien vaihtoehtojen nostaminen valmisteluun edellä viitatulla tavalla.

Tähän liittyy myös joskus vilahdellut käsitys siitä, että hallituksella olisi jotakin liikesalaisuuksia, joita se ei voi paljastaa jäsenistölleen.  Tämä tuntuu tulevan jostain aivan muusta maailmasta kuin yhteisten asioiden edunvalvonnasta.  Ajatus tuntuu täysin ristiriitaiselta yhdistyksen toiminnan perusteisiin verraten.

Liiton johtaminen kaipaa valmentavaa roolia, ei käskytystä tai painostusta.  Harrastuksen toimintaedellytysten ja jäsenistön etujen tulee olla selkeästi keskeisemmässä roolissa kuin liiton johtamiseen liittyvät tarpeet ja toiveet.

Mikäli SF Caravan ry:n jäsenet haluavat valtuuttaa minut johtamaan liittohallitusta, tulen etsimään keinoja joilla luottamushenkilöistä koostuvan liittohallituksen ja liiton palkatun henkilöstön roolit koetaan aikaisempaa selkeämmin  jäseniä palvelevaksi tehtäväksi joka luo jäsenyhdistyksille edellytyksiä tehdä onnistuneita päätöksiä.  Liiton toiminnasta tulee heijastua kunnioitus jäsenten tietoon, näkemyksiin ja oman toimintansa tuntemukseen.  Luottamushenkilöiden pitää kunnioittaa saamaansa luottamusta.  Toisaalta sen pitää pystyä herättämään jäsenyhdistykset huomiota vaativissa asioissa, joihin jäsenyhdistyksien omat resurssit, osaaminen tai näkökulmat eivät ole riittävät.

Keskusteleva kulttuuri pitää saada keskeisempään rooliin harrastuksemme edunvalvonnassa.  Toisaalta sama vaatimus on noussut kaikkialla muissakin toiminnan ympäristöissä.  Se ei ole mikään tämän harrastuksen erikoisuus.  Erikoisuutta olisi enemmänkin se, että meillä vaadittaisiin tiukempaa sopeutumista ylhäällä tehtäviin päätöksiin.  Max Weberin byrokraattinen hierarkia on jo jonkin aikaa sitten suosionsa huipulta väistynyt johtamisen oppi – se meidän pitää myöntää.

Johdon konsultin näkökulmasta tämä on aivan selkeä kehityssuunta.  Muu olisi pyrkimystä palata menneeseen aikaan.

Liiton luottamustoimi on jäsenistön palvelutehtävä, sellaiseen tehtävään olen hakeutumassa.

Olli Rusi

SFC 080349-0