SF Caravan ry on seitsemänkymmentä kahdeksan yhdistyksen muodostama liitto, jossa ylintä päätäntävaltaa käyttää jäsenistöstä koostuva yhdistyksen yleiskokous tai vuosikokous. Liiton päätöksenteossa äänivalta määrittyy liiton sääntöjen mukaan jäsenyhdistyksen jäsenmäärän mukaan portaittain. Yhdistyksen kokous päättää jäsenten hyväksymisestä ja mahdollisesta erottamisesta liiton jäsenyydestä.

Jäsenet valitsevat myös liiton toimintaa johtamaan luottamushenkilöt, liiton puheenjohtajan ja liittohallituksen jäsenet. He saavat valtuudet viedä täytäntöön liittokokouksen vahvistaman toimintasuunnitelman, hyväksytyn talousarvion puitteissa. Tarkalleen ottaen minkään yhdistyksen hallituksella ei ole kovin paljoa lakiin perustuvaa päätäntävaltaa, vain toimeenpanovaltaa. Toimeenpanovalta periaatteessa rajautuu yhdistyslain, yhdistyksen sääntöjen ja yleiskokouksen päätöksien piiriin.

Liiton luottamushenkilöistä koostuva johto on palvelutehtävässä heidät valtuuttaneisiin jäseniin nähden.

Hyvä tapa toteuttaa palvelutehtävää on valmistella päätettävät asiat jäsenistön käsiteltäväksi siten, että valmistelu tarjoaa hyvän perustan ymmärtää vaihtoehtoisten ratkaisutapojen merkityksen ja valmistaa jäsenet tekemään valintansa niiden perusteella.

Tällä hetkellä voidaan kysyä, onko liitto sopivalla tavalla asioiden valmistelussa huomioinut jäsenistön näkökulmat päätettäviin asioihin? Olisiko menettelyjä tarpeen kehittää?

Käytännössä toimintasuunnitelma ja talousarvio esitellään liittokokoukselle liittohallituksen valmistelemana.   Useasti tämä tapahtuu käytännössä käsittelemättä sen sisältöä yksityiskohtaisesti, jäsenet valitsevat liittohallitukseen henkilöt joiden uskovat tuottavan päätettäväksi jäsenistöä palvelevia ehdotuksia. Siis ehdotuksia, ei valmiita päätöksiä hyväksyttäväksi.

Viime aikoina on noussut esille parikin päätösesitystä, jotka eivät ole tulleet hyväksytyksi yhdistyksen jäsenten kokouksessa. Ne ovat myös herättäneet tuntemuksia ja keskusteluita laajastikin.

Näitä ovat olleet esimerkiksi henkilöiden suorajäsenyys liittoon ohi jäsenyhdistysten ja viimeksi kevään 2016 liittokokouksessa hylätty esitys jäsenmaksun korottamiseksi vastaamaan kohonneita kustannuksia. Erikseen tulen pohtimaan liiton mallisääntöjen muuttamista.

Keskeinen kysymys on erottaa toisistaan hallituksen toimivaltaan ja tehtäviin kuuluvat asiat jäsenistön yhteistä käsittelyä vaativista asioista.

Noin karkeasti ottaen asiat voi jakaa siten, että yhdistyksen sääntöihin, jäsenyyteen, jäsenmaksuihin, äänestys- ja vaalijärjestykseen sekä yhdistyksen tilin- tai toiminnantarkastajiin sekä kiinteään tai muuten merkittävään omaisuuteen liittyvät asiat ovat yhdistyksen kokouksen päätettäviä. Asiat jotka pysyvät toiminnan vahvistetun tarkoituksen toteuttamisena yhdistyksen sääntöjen ja yhdistyksen kokouksen vahvistamien toimintasuunnitelman ja talousarvion mukaan, ovat yhdistyksen hallituksen tehtäviä laissa määriteltyjen muutaman erityisen tehtävän lisäksi. Erityisen vahvasti halutaan suojata osaa päätöksenteosta, jolloin käsiteltävä asia on mainittava kokouskutsussa, jotta siitä voidaan tehdä päätöksiä. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890503#L5P23

Jos luottamushenkilöt näkevät olevansa palvelutehtävässä ja helpottamassa yhdistystä pääsemään yhdessä ymmärrettyyn päätökseen käsiteltävissä asioissa, he valmistelevat esityksensä kokoukselle siten, että jäsenten on helppo tunnistaa vaihtoehtoiset tavat ratkaista kysymys ja antaa riittävästi taustatietoa jotta jäsenet kykenevät pätevästi arvioimaan ja päättämään vaihtoehtojen välillä.

Tässä voimme havaita selvän eron sen mukaan, kokevatko luottamushenkilöt tehtävänsä palvelutehtäväksi vai vallankäytöksi jäsenistöä kohtaan, valtasuhteisiin keskittymistä. Palvelutehtävässä valmistellaan jäsenille hyvät edellytykset tehdä päätös tunnistettujen vaihtoehtojen välillä, vallankäytössä esityksillä ohjataan päätöksiä omien ennalta tehtyjen valintojen mukaan. Jäsenistön tehtäväksi nähdään silloin lähinnä kritiikittä vahvistaa valmisteltu päätösehdotus. Tämän toimintamallien eron voi myös tulkita kuvaavan jäsenistön, eli ylimmän päätöksentekoelimen kunnioittamista.

Mitä voimme oppia keskustelusta ja ehdotuksista suorajäsenyyden suhteen?

Suorajäsenyys tuotiin ehdotuksena jäsenistön päätettäväksi. Esittäjät olivat selvästi pettyneitä ja jopa turhautuneita siihen, ettei esitystä hyväksytty. Väittäisin että ehdotuksen taustalla on koko harrastuksen kehittymistä ja sen kasvuun liittyviä visioita. Kerrottiin että useat järjestäytymättömät karavaanarit olisivat kiinnostuneita liittymään suoraan liiton henkilöjäseniksi, mutta eivät jäsenyhdistyksen jäseniksi. Näiden perustelujen pohdinnan ja toteen osoittamisen sijaan jäsenistö koki että yhdistysten kattojärjestö olisi pyrkimässä sivuuttamaan jäsentensä aseman ja hankkimaan jäsenet suoraan itselleen. Tämä nähtiin perustellusti strategisena uhkana yhdistysten kannalta. Keskusteluissa ei onnistuttu tuomaan esille, miten ratkaisu olisi jäsenyhdistyksille hyödyllinen ja miksi heidän olisi ollut järkevää päättää suorajäsenyyden puolesta. Mitä ilmeisimmin valmistelussa ei oltu osattu nähdä sellaisia päätöksen seurausvaikutuksia, joita jäsenyhdistykset selkeästi ja suuri osa yhdessä hahmottivat. Toimintamalli olisi ollut merkittävä koko harrastamisen rakenteen muutos ja sen hyötyjen osoittaminen jäsenistölle jäi vaillinaiseksi. Siksi päätösvallan omaavat yhdistykset kieltäytyivät suorajäsenyyden mahdollisuudesta ja esittivät että sama asia voitaisiin hoitaa perustamalla yksi uusi yhdistys, joka toki olisi saanut jäseniltä puollon liittyä SF Caravan ry jäseneksi. Tämä ei kuitenkaan ollut esityksen tekijöitä tyydyttävä ratkaisu. On terveellistä muutoinkin miettiä miksi päätöksenteko asiassa tapahtui niin kuin se kävi.

Jäsenyyteen liittyvät asiat koettiin vahvasti kuuluvan yhteisen pohdinnan ja valmistelun piiriin. Valmiiksi tehtyjen tulosten esittelyä osalle yhdistyksistä ei ilmeisestikään pidetty riittävän avoimena toimintamallina.

Mitä tapahtui jäsenmaksun korotuksen hyväksymättä jättämisen yhteydessä?

Melkoinen hämmennys syntyi kun jäsenet eivät hyväksyneet valmisteltua talousarviota ja siihen ehdotettua jäsenmaksun korotusta. Se oli ilmeisesti ainoa valmisteltu vaihtoehto ja sen kariutuminen koettiin ilmeisesti luottamushenkilöille osoitettuna epäluottamuksena. Olikohan se sitä?

Voisiko kyse olla siitä, että jäsenistö ei ymmärtänyt että muuta vaihtoehtoa ei ollut? Oliko muita?

Lähtökohtaisesti kyseessä taisi olla Karavaanari –lehden ”tilaajamaksun nousu”. Nyt sattuu olemaan niin, että kyseistä lehteä toimittaa ja julkaisee liiton 100% omistama tytäryhtiö. Tytäryhtiön asioita ei käsitellä jäsenistön yleiskokouksessa. Onko kaukaa haettu tulkinta että jäsenistö olisi ehkä kaivannut tarkemmin perusteluita kustannusten nousulle ja sille, miksi ainoa vaihtoehto reagointiin on ”tilaajamaksun nosto”. Mikäli asioista ei käsitellä tai ne jätetään muotoseikkojen vuoksi peittoon, voi jäsenistö kokea ettei se saa riittävää tietoa päätöksensä pohjaksi. Jäsenmaksu on selvästi yhdistyksen kokouksen päätettävissä oleva asia ja mitä ilmeisimmin jäsenet haluavat tarkemmin tietää miksi heidän odotetaan päättävän jollakin tavalla ja mikä sen vaihtoehto on. Jälleen kysymys kiertyy takaisin aikaisemmin esitettyyn palvelutehtävään.

Mitä on tapahtumassa liiton mallisääntöjen suhteen?

Edellä on perusteltu että jäsenyyteen, maksuihin ja toiminnan sisältöön liittyvät asiat koetaan olevan sellaisia, joista jäsenistön tulee tehdä päätöksiä. Liiton mallisäännöt on nyt julkistettu ja ne on tehty pelkästään liittohallituksen voimin ja siellä vallitsevin näkökulmin. Olisiko mallisäännöistä muodostunut juuri julkaistun sisältöiset, mikäli jäsenyhdistykset olisivat osallistuneet niiden valmisteluun?

Mallisääntöjen koetaan olevan pakottavia, vaikka ne eivät sitä käytännössä voisi olla. Yhdistyksen jäsenet päättävät itse säännöistään. Liitto suosittaa mallisääntöjä siksi, että sillä halutaan turvata asiallinen toiminta ja myös nopea sääntöjen hyväksyminen PRH:ssa. Mallisääntöjen ja aikaisempien sääntöjen mukaan liiton tulee hyväksyä yhdistysten säännöt ja niiden muutokset. Siis kenen tulee ne hyväksyä? Jokainen yhdistys voi päättää sääntöjensä sisällöstä ja niiden uusimisesta yhdistyslain mukaisesti. Liitto voi hyväksyä tai olla hyväksymättä jäsenyhdistyksen lain mukaisesti tekemät muutokset. Mitä siis tarkoitta se, että liitto hyväksyy säännöt ja sääntömuutokset? Käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jää ehdottaa kokoukselle jäsenyhdistyksen erottamista liiton sääntöjen 4§ mukaisesti.

Nyt mallisääntöjen julkaisemisen jälkeen liitto on ottanut vahvan ohjaavan kannan yhdistysten sääntömuutoksiin. Avaamatta asiaa keskustelulle tai hakematta muita kuin omia näkökulmiaan mallisääntöjen pohjaksi. Mallisäännöistä poikkeviin sääntöihin on liiton taholta reagoitu ilmaisuilla:

” Emme anna liiton suostumusta tällaiseen sääntömuutosesitykseen”

“Ehdotan voimakkaasti, että ottaisitte käyttöön uusien mallisääntöjemme mukaiset säännöt. Nykyinen ehdotuksenne on vaikeaselkoinen ja joiltakin osin epämääräinen. Viittaukset ”erillispalveluihin” ja niiden aktiiviseen tuottamiseen saattavat ulkopuolisissa herättää myös kysymyksen siitä, että onko yhdistys olemassa jotakin muuta tarkoitusta varten kuin aatteellista jäsentoimintaa varten.”

Vastaanottaja voi tulkita esitetyt lauseet toisessakin muodossa:

”Näiden sääntöjen hyväksyminen yhdistyksessänne johtaisi erottamisprosessin käynnistymiseen liiton jäsenyydestä”

”Liiton jäsenyhdistyksillä ei pidä olla leirintäaluetoimintaa muuta kuin oman jäsenistönsä käyttöön, muu varainhankinta ei ole sallittua”

Miksi tämä liiton toiminta mallisääntöjen yhteydessä voidaan katsoa poikkeukselliseksi tai riskialttiiksi?

Jäsenyyteen liittyvät asiat eivät ole liittohallituksen päätettävissä, ainoastaan valmistelutehtävä kuuluu sille. Myös jäsenyhdistykset voivat vaatia asiaa käsiteltäväksi yhdistyksen liittokokouksessa. Mikäli mallisääntöjen tarkka noudattaminen katsotaan liiton jäsenyyden ehdoksi, on mallisäännöt valmisteltava huolellisesti yhteisymmärryksessä jäsenistön kanssa. Nyt niin ei ole tapahtunut.

Mallisäännöt ottavat monin osin kantaa jäsenyhdistysten toimintamalliin ja ottavat jäsenyhdistyksen jäseniltä vallan päättää oman yhdistyksensä säännöistä.

Mallisäännöistä voidaan helposti tulkita tarkoitusperiä, jotka vaikuttavan harrastuksen kehittymiseen ilman jäsenistön aktiivista kannanmuodostusta tai päätösvaltaa.

• Kausipaikat ovat sääntöjen mukaan vain yhdistyksen omien jäsenten käytettävissä. Jokaisella on oikeus kausipaikkaan, vaikka niitä ei olisikaan tarjolla. Alueella oleskeleville henkilöille muodostuu kaksi toisistaan poikkeavaa säännöstöä, oman yhdistyksen jäseniä kohdellaan yhdistyksen sääntöjen ja yhdistyslain mukaan, muita taas alueen järjestyssääntöjen ja ulkoilulain mukaan? Ei mielestäni kovin selkeää ja helppo toteuttaa käytännössä. Voitaisiin ajatella että alueiden ylläpito yhdistyksen toimin tulee vähitellen niin hankalaksi, että tarkoitus olisikin ohjata leirintäalueet erillisiksi osakeyhtiöiksi. Tästä olemme kuulleet kannanottoja jo aiemmin, ilman että mallin perusteita tai hyötyjä olisi esitetty pätevästi.

• Samalla on oikaistu puuttumalla esimerkiksi alueilla olevien matkailuajoneuvojen katsastukseen. Asialla ei ole lainsäädännöllistä tai käytännöllistä merkitystä, mutta monilla alueilla on useita rekisteröityjä, siistejä, turvallisuustarkastettuja ja siistejä liikennekelpoisia matkailuajoneuvoja, joita ei ole lain perusteella ollut tarpeen käyttää katsastuksessa koska niitä ei ole käytetty tieliikenteessä. Tämän ei pitäisi olla asia josta liittohallitus päättää ilman asianmukaista perusteluja ja jäseniään kuulematta.  Malli puuttuu voimakkaasti jäsenyhdistysten omaan vakiintuneeseen toimintamalliin.

• Useat yhdistyksen ja myös liitot, mukaan lukien SF Caravan ry on siirtynyt toimintamalliin, jossa jäsenmaksu pitää sisällään vain peruspalvelut ja niiden lisäksi jäsenten on mahdollisuus ostaa erikseen ja eri sääntöjen mukaisesti erillispalveluita. Esimerkiksi liiton koulutuksista on nyt muodostettu erillispalveluita, jotka veloitetaan osallistuvilta jäseniltä erikseen ja niihin osallistuminen on valinnaista ja vapaaehtoista, sekä maksullista. Emme voi hyväksyä että liitto rajaa jäseniltään pois toiminnan tarkoituksia, joita se on itse ollut tukemassa ja kehittämässä kymmenien vuosien ajan. Liiton jäsenillä on tällä hetkellä noin 65 SFC –aluetta hoidossaan ja jäsenyhdistyksistä valtaosalla on jokin alue itsellään.

Vaikuttaa erikoiselta että liiton toimesta ryhdytään painottamaan pelkästään aatteellista jäsentoimintaa kun liiton historiaan kuuluu olennaisesti leirintämatkailupalveluiden kehittyminen nykyiselle hyvälle ja edulliselle tasolleen yhdistysten hoitamien leirintäalueiden muodossa.  Tämä on sopusoinnussa myös liiton voimassa olevien sääntöjen mukaan.

Muistettakoon tässä yhteydessä että mallisääntöjen muuttaminen ja yhdistysten tarve päivittää sääntöjään johtuu pääosin siitä, että noudatettuaan aikaisempia liiton mallisääntöjä muutama yhdistys on joutunut oikeusprosesseihin niiden epäselvyyden vuoksi ja toistaiseksi yksittäisille yhdistyksille on tullut huomattavan korkeita kustannuksia kannettavakseen mallisääntöjen puutteista johtuen. Nyt uudetkin mallisäännöt haluttaisiin painostaa yhdistyksiin käyttöön ilman huolellista vaikutusten arviointia.

Muistuttaisin että tarvittaessa ja niin halutessaan jäsenyhdistykset voivat esittää asioita päätettäväksi liittokokouksessa myös suoraan ilman liittohallituksen valmistelua.

Liittoa pitää kehittää koska harrastuksemme toimintaympäristökin on vahvassa muutoksessa.  Tämä ei kuitenkaan tarkoita despoottista sanelua, vaan suurta työtä tarvittavien vaihtoehtojen avaamiseksi jäsenten käsittelyyn yhdessä hyväksyttyjen tavoitteiden ja toiminnan keinovalikoiman löytämiseksi.

Asettuessani ehdolle liiton puheenjohtajaksi pidän erittäin tärkeänä että harrastuksemme edunvalvonta ja liiton sääntöjen 3§ c) –kohdan mukaisesti tunnistaa tehtäväkseen tukea, ei horjuttaa jäsenyhdistystensä toimintaa. Toivottavasti pääsen jäsenyhdistyksiä palvelemaan tuossa tehtävässä.

Olli Rusi

SFC 080349-0